Semmosta...

Kylläpäs taas pitkästyttää. Ja vituttaa. Tilaamani H&M:n paketti tuli ennätysvauhtia postissa (noin viikko siinä meni), mutta vaatteet olivat ihan perseestä. Farkut ensinnäkin liian isot (vaikka koko oli mielestäni oikea), paidat muuten ihan ok, paitsi yksi liian iso. Eniten ärsyttää, että en päässyt edes kokeilemaan tilaamaani kaulakorua sillä se oli jo valmiiksi rikki poikki! Siis perkele! :D Palautukseen lähtee siis suurin osa tavaroista, onneksi siinä oli sentään jotain käyttökelpoista. Olen kyllä nyt niin raivona, että voipi mennä taas muutama hetki ennen kuin innostun sieltä uudestaan tilaamaan.

Töissä on mennyt kutakuinkin normaalisti, kaikki omalla painollaan. Paitsi....(poikkeus vahvistaa säännön) yhtenä päivänä tapahtui jotain sellaista, mitä en olisi koskaan uskonut/toivonut tapahtuvan. Puhelin soi, yläkerrasta soittaa joku ja aloittaa puhelun "Mä en tiedä kenelle tästä pitäisi soittaa, mutta äsken ollessani hississä se tippui yhtäkkiä vapaapudotuksella monta kerrosta alas". Siis herranjumala, hyi että!! Mahtoi varmasti tuntua kamalalta, ja itse ainakin saisin tuosta elinikäisen hissikammon. Pahemminkin olisi voinut käydä, eli hissi olisi voinut pudota kokonaan kuilun pohjalle. Hissi saatiin kyllä samantien sitten pois käytöstä, mutta silti puistattaa. Onneksi minun ei tarvitse päivittäin liikkua kuin ihan muutaman kerroksen väliä, joten voin ihan hyvin käyttää portaita. (Tästäkin huolimatta olen silti käyttänyt melkein aina hissiä :D).

Tällä viikolla olen ollut tosi reipas! Olen käynyt jo kaksi kertaa salilla! Ekana päivänä vetelin crosstrainerilla menemään niin, ettei ikinä ole varmaan hiki valunut niin paljon! :D Tokana päivänä menin elämäni ensimmäiselle pilates-tunnille, se oli ihan kamalaa! Ensinnäkin sen pallon päällä on tosi vaikea olla, ja sitten kun piti vielä laittaa silmät kiinni niin eihän siitä tullut mitään. Ja pierettikin. Yhdessä välissä kun piti maata kyljellään ja nostella palloa joka oli nilkkojen välissä, hetkellisen herpaantumisen seurauksena pallo karkasi jalkojeni välistä! Siinä sitten hyppelin sen perässä kun se poukkoili muiden ihmisten päällä "sori,sori,sori..!" :D Että nääääin. Huomenna olis tarkotus mennä eka stretching-tunnille ja sen jälkeen vielä cycling-tunnille. Saa nähä miten käy, irtoaako kuntopyörä telineestään ja vetelen sillä sitten ihmisten päälle? :D

To be continued....

Feelin' fine!

Jepskukkuu...toistaiseksi olemme välttyneet mummojen defensseiltä, wuhuu! ;) Oli eilen kuulemma yksi mummo käynyt sillä välin kun itse olin poissa paikaltani, tekemässä luultavasti jotain todella tärkeää (lue; syömässä), mutta oli kuulemma osannut käyttäytyä oikein esimerkillisesti. Ihanaa, tätä lisää!

Töissä on taas ennätystylsää...johtuu varmaan siitä, että puolet talon porukasta on talvilomalla tai jossain muualla huitelemassa. Jonkin verran vieraita ramppaa edes takas, mutta siihen se sitten pitkälti jääkin. Toivottavasti edes ensi viikolla vilkastuu, eihän tästä tule muuten mitään ;)

On tässä hiljaisuudessa toisaalta hyvätkin puolensa, ehtii ajatella asioita ja seurata maailman menoa (ja kehittää pahoja tapoja). Eilen esimerkiksi suuressa tylsyyden huipentumassa rekisteröidyin H&M:n verkkokauppaan. Olen niin peruslaiska ihminen, että jaksan hyvin harvoin lähteä shoppailemaan. Tähän shoppailuun minulla olisi oikeastikin hyvä syy, sillä minulla on erittäin vähän vaatteita joita käytän/pystyn käyttämään. Viimein hirveän pohdinnan ja itseni syyllistämisyritysten jälkeen tilasin sieltä vaatteita, onneksi loppusumma jäi sentään alle 100 euroon ;)

Olen nyt pyrkinyt käymään vähintään sen kerran viikossa kuntosalilla, ja eilen oli se päivä! Jumankauta että siitä tulee aina niiiiin hyvä olo! Yksi tekijä, mikä motivoi minua salille on se, että pääsee käymään saunassa :)! Ihanaa, ainakin kerran viikossa pääsee saunaan. Tavoitteenani on nyt tällä viikolla käydä vielä pari kertaa salilla rutistamassa. Saas nähä miten käy.... Pakko kyllä jossain vaiheessa hommata salikengät, sillä olen tähän mennessä toikkaroinut siellä sukkasillani. Eipä siinä muuten mitään, mutta esimerkiksi crosstrainerillä(tai joku sellainen vähän stepperin tapainen laite) treenatessa varpaat osuu inhottavasti jalansijojen päätyyn. Eli vähän tökkivää on meno. Kone vaan huutaa "climb faster" ja minä huudan takas "ei pysty, liian hapokasta!!" :D

Tänään on ollut jopa niin tylsää, että kun lähetti toi näytekasseja n.10kpl ja tarralaput erikseen joissa oli vastaanottajien nimet, minä ponkaisin löhötuolistani ylös ja hihkaisin "jeee! Anna mulle ne laput, mä voin lätkiä ne niihin!" (Yleensä siis lähetit laittaa ne ite, jos ei ole jo valmiina tavaroita tuodessa). Lähetti katto vaan "OK" ja naurahti :D Että näin vauhdikasta tämä työnteko välillä voi olla...

Suuren "aaaawww"-reaktion minussa aiheutti tänään tämä uutinen. Taitaa pojasta tulla isona oiva palomies :) Voi kun kaikki ihmiset olisivat yhtä nokkelia kuin tämä reipas pikku kaveri.

Mummojen defenssi

Huppista...vierähtänyt pieni tovi siitä kun olen viimeksi ajatuksiani tänne raapustanut :) Noh, kuten Ellu ja Anne toteavat joka asiaan "Sattuuhan sitä, ihan kaikille".

Viime viikonloppu oli hauskin pitkään aikaan! Olimme neitien kanssa kännipäissämme pulkkamäessä, kyllä luit oikein, siis pulkkamäessä! Meinasi iskeä paniikki aikaisemmin päivällä kun tajusin, ettei minulla ole pulkkaa. Tai en ole ainakaan miesmuistiin nähnyt sellaista. Vanhempien luona tongin varastot, autotallit ym. säilytystilat lattiasta kattoon enkä löytänyt mistään, kunnes, ah, viimein löytyi ulkoa pieni vaaleanpunainen pulkka joka toimitti halkopinon tuen virkaa :).
En muistanutkaan miten hauskaa se on, ja kuinka kovaa sillä pulkalla voi päästä! Oikein tuli vedet silmiin ja mahassa pisteli kun sai kunnon vauhdit korkealta mäeltä. Välillä pidimme tietenkin lepotaukoja minttukaakaon parissa ;)
Loppuilta menikin sitten aika sumuisesti...baarissa käväisimme ja repäisimme siitä sitten oikein kunnon jatkot! Nukkumatti rupesi kutsumaan minua siinä sitten noin 4.30. aikoihin, ihan hyvä, sillä tämän jälkeen oli kuulemma tapahtunut vaikka mitä "ei niin mukavaa"....eipä siitä sitten enempää :D

Työviikko alkoikin hillittömällä maanantaikoomalla, mutta siitä selvittyäni tänään oli jo ihan voittajafiilis! Paitsi...(tietenkin jonkun pitää tulla pilaamaan sekin ilo) eräs mummo onnistui saamaan minut taas melkein raivon partaalle. Olen siis erään lehtitalon respassa töissä. Noh, tiskille astelee sitten mummeli suunnilleen kaivamassa jo kolikkokukkaroaan taskusta ja sanoo "Päivää, tulin nyt maksamaan lehtitilaukseni". Olin jo siinä vaiheessa vähän monttu auki...eihän niitä tilauslaskuja nyt missään respassa hoideta?! Onko koskaan hoidetukaan (edes ko.mummon nuoruudessa)?! Siinä aloitin ystävällisesti selittämään, että valitettavasti tässä ei sitä voi hoitaa. Laskut täytyy maksaa pankissa (tai internetissä; tämän kohdan jätin suosiolla sanomatta). Ja siitäkös se huuto sitten alkaakin....kun ei raha kelpaa ja ihme meininkiä, kamalaa kamalaa kamalaa. Sitten täti on jo perumassa tilaustaan, mutta siihenkin totean ettei sitä täällä voi valitettavasti hoitaa. Lehtitilauksiin liittyvät asiat hoidetaan puhelimitse (tällä firmalla ei ole edes mitään aaaasiakaspalvelupistettä jossa voisi henk.koht. käydä setvimässä asioita, vaan kaikki hoidetaan edelleen puhelimitse/netissä). Jos olisin ollut oikein kiltti, olisin voinut antaa mummon soittaa meidän puhelimesta sinne asiakaspalveluun, mutta nyt ei sattunut huvittamaan ;). Eikä olisi edes tarvinnut, ei liity millään lailla meidän toimenkuvaan. Tämän jälkeen alkaakin se ikuinen saarna (The saarna) siitä kuinka nykyään on niin kamalan vaikeata hoitaa asioita ja minun nuoruudessani oli paljon rankempaa ja töihinkin mentiin jo 12-vuotiaina, eikä kukaan valittanut vaikka oli niin rankkaa ja blaa blaa. Nykyään kaikki (varsinkin nuoret, katsoi tässä vaiheessa erittäin pahasti minua kohti) valittavat ja kaikki pitäisi saada heti ja voi voi...Miten helvetissä tämä paasaus liittyi yhtään mihinkään? Varsinkaan mihinkään lehtitilaukseen? Ja kukahan tässä nyt oikein oli valittamassa...hmmm...?!?! Ymmärrän kyllä, että tälle vanhemmalle sukupolvelle voi aluksi olla hieman hankalaa totutella nykyisiin, ja minun mielestäni vieläpä erittäin toimiviin, systeemeihin. Näin se vaan on, eikä sille mahda mitään. Mummot voisivat pikkuhiljaa alkaa elää nykyajassa ja toimia sen suomien käytäntöjen pohjalta. Mummo painotti erityisesti tuota "töihin mentiin jo 12-vuotiaina". Tässä vaiheessa oli todella, siis todella lähellä etten alkanut kertoa omaa työhistoriaani joka on myös alkanut n. 12-vuotiaana ja aika rankan työn kautta jopa. Niin, jumalauta.
Tätä mummojen käyttäytymistä voisi siis alkaa sanomaan "mummojen defenssiksi". Olen huomannut, että tämä paasaus alkaa aina tasan siinä pisteessä kun mummo ei ymmärrä vittuakaan mitä hänelle sanotaan, joten katsoo parhaaksi selviytymismekanismiksi vain jumalattoman mäkättämisen. Eipä siinä muuten mitään, ihan huvittuneena sitä kuuntelee tiettyyn pisteeseen asti, mutta siinä vaiheessa alkaa jo hieman pinna palaa kun olisi niitä oikeitakin töitä hoidettavana. Esimerkiksi asiakkaita, joiden täytyy päästä palavereihin, postivirtaus ym. Nopeiten nämä kilarimummot lopettavat, kun antaa kaiken mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, samalla hymyillen ja heittämällä aina johonkin väliin "joo-o" tai "jaa-a".
Huoh, onneksi näitä ei tule joka päivä :D