Huppista...vierähtänyt pieni tovi siitä kun olen viimeksi ajatuksiani tänne raapustanut :) Noh, kuten Ellu ja Anne toteavat joka asiaan "Sattuuhan sitä, ihan kaikille".
Viime viikonloppu oli hauskin pitkään aikaan! Olimme neitien kanssa kännipäissämme pulkkamäessä, kyllä luit oikein, siis pulkkamäessä! Meinasi iskeä paniikki aikaisemmin päivällä kun tajusin, ettei minulla ole pulkkaa. Tai en ole ainakaan miesmuistiin nähnyt sellaista. Vanhempien luona tongin varastot, autotallit ym. säilytystilat lattiasta kattoon enkä löytänyt mistään, kunnes, ah, viimein löytyi ulkoa pieni vaaleanpunainen pulkka joka toimitti halkopinon tuen virkaa :).
En muistanutkaan miten hauskaa se on, ja kuinka kovaa sillä pulkalla voi päästä! Oikein tuli vedet silmiin ja mahassa pisteli kun sai kunnon vauhdit korkealta mäeltä. Välillä pidimme tietenkin lepotaukoja minttukaakaon parissa ;)
Loppuilta menikin sitten aika sumuisesti...baarissa käväisimme ja repäisimme siitä sitten oikein kunnon jatkot! Nukkumatti rupesi kutsumaan minua siinä sitten noin 4.30. aikoihin, ihan hyvä, sillä tämän jälkeen oli kuulemma tapahtunut vaikka mitä "ei niin mukavaa"....eipä siitä sitten enempää :D
Työviikko alkoikin hillittömällä maanantaikoomalla, mutta siitä selvittyäni tänään oli jo ihan voittajafiilis! Paitsi...(tietenkin jonkun pitää tulla pilaamaan sekin ilo) eräs mummo onnistui saamaan minut taas melkein raivon partaalle. Olen siis erään lehtitalon respassa töissä. Noh, tiskille astelee sitten mummeli suunnilleen kaivamassa jo kolikkokukkaroaan taskusta ja sanoo "Päivää, tulin nyt maksamaan lehtitilaukseni". Olin jo siinä vaiheessa vähän monttu auki...eihän niitä tilauslaskuja nyt missään respassa hoideta?! Onko koskaan hoidetukaan (edes ko.mummon nuoruudessa)?! Siinä aloitin ystävällisesti selittämään, että valitettavasti tässä ei sitä voi hoitaa. Laskut täytyy maksaa pankissa (tai internetissä; tämän kohdan jätin suosiolla sanomatta). Ja siitäkös se huuto sitten alkaakin....kun ei raha kelpaa ja ihme meininkiä, kamalaa kamalaa kamalaa. Sitten täti on jo perumassa tilaustaan, mutta siihenkin totean ettei sitä täällä voi valitettavasti hoitaa. Lehtitilauksiin liittyvät asiat hoidetaan puhelimitse (tällä firmalla ei ole edes mitään aaaasiakaspalvelupistettä jossa voisi henk.koht. käydä setvimässä asioita, vaan kaikki hoidetaan edelleen puhelimitse/netissä). Jos olisin ollut oikein kiltti, olisin voinut antaa mummon soittaa meidän puhelimesta sinne asiakaspalveluun, mutta nyt ei sattunut huvittamaan ;). Eikä olisi edes tarvinnut, ei liity millään lailla meidän toimenkuvaan. Tämän jälkeen alkaakin se ikuinen saarna (The saarna) siitä kuinka nykyään on niin kamalan vaikeata hoitaa asioita ja minun nuoruudessani oli paljon rankempaa ja töihinkin mentiin jo 12-vuotiaina, eikä kukaan valittanut vaikka oli niin rankkaa ja blaa blaa. Nykyään kaikki (varsinkin nuoret, katsoi tässä vaiheessa erittäin pahasti minua kohti) valittavat ja kaikki pitäisi saada heti ja voi voi...Miten helvetissä tämä paasaus liittyi yhtään mihinkään? Varsinkaan mihinkään lehtitilaukseen? Ja kukahan tässä nyt oikein oli valittamassa...hmmm...?!?! Ymmärrän kyllä, että tälle vanhemmalle sukupolvelle voi aluksi olla hieman hankalaa totutella nykyisiin, ja minun mielestäni vieläpä erittäin toimiviin, systeemeihin. Näin se vaan on, eikä sille mahda mitään. Mummot voisivat pikkuhiljaa alkaa elää nykyajassa ja toimia sen suomien käytäntöjen pohjalta. Mummo painotti erityisesti tuota "töihin mentiin jo 12-vuotiaina". Tässä vaiheessa oli todella, siis todella lähellä etten alkanut kertoa omaa työhistoriaani joka on myös alkanut n. 12-vuotiaana ja aika rankan työn kautta jopa. Niin, jumalauta.
Tätä mummojen käyttäytymistä voisi siis alkaa sanomaan "mummojen defenssiksi". Olen huomannut, että tämä paasaus alkaa aina tasan siinä pisteessä kun mummo ei ymmärrä vittuakaan mitä hänelle sanotaan, joten katsoo parhaaksi selviytymismekanismiksi vain jumalattoman mäkättämisen. Eipä siinä muuten mitään, ihan huvittuneena sitä kuuntelee tiettyyn pisteeseen asti, mutta siinä vaiheessa alkaa jo hieman pinna palaa kun olisi niitä oikeitakin töitä hoidettavana. Esimerkiksi asiakkaita, joiden täytyy päästä palavereihin, postivirtaus ym. Nopeiten nämä kilarimummot lopettavat, kun antaa kaiken mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, samalla hymyillen ja heittämällä aina johonkin väliin "joo-o" tai "jaa-a".
Huoh, onneksi näitä ei tule joka päivä :D
tiistai 17. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti