Yleisön pyynnöstä

Saamani palautteen (erittäin rakentavan sellaisen) myötä kirjoitan nyt jotain tosi merkityksellistä ;)

Kerronpa vaikka viime viikonlopusta. Meille on Neiti J:n kanssa muodostunut perinteeksi viettää ns.terassikauden avajaisia aina näin huhtikuusta. Nytkin olimme jo melkein viikon myöhässä! (Kyllä, meillä on lokikirja mistä sen näkee). Noh, kävimme siinä melkoisella kiireellä kaupassa. Silmäilin siiderivalikoimaa, sieltä löytyi tuttu ja turvallinen Crowmoor + lukuisia muita ihmeellisiä litkuja. Pitkän harkinnan jälkeen kysyin ystävältäni mm. Kumman kaa:sta tutuksi tulleen kysymyksen;
"Pitäiskö sittenkin vaan ottaa bissee?"
Ja otimmehan me, mäyräkoiran. Kyllähän se sit säilyy jos ei kaikkee jaksa juoda (yeah, right).

Terassikausi lähti melko vahvasti käyntiin. Tosin emme terassilla jaksaneet kauaa istua, kun oli pikkasen kylmä...mutta kyllä me aina välillä (usein) kävimme haukkaamassa raikasta filtterin läpi suodatettua ilmaa :) Iltaa jatkoimme kylän ainoassa baarissa, johon terassikauden avajaisten päätöshuipentuma viimeksikin suuntautui. Tosin tässä vuoden aikana baari on ehtinyt jo vaihtaa nimeä ja omistajaa, mutta se ei haitanne.
Baarissa oli joku bändi esiintymässä. Jossain vaiheessa tuli sellainen tunne, että onpas tutun näköinen laulaja ja kuulostaapa äänikin tutulta. Eikös sitten hetken päästä kun bändi oli jo lopettanut, törmäsimme laulajaan ulkona tupakalla. Sehän oli vanha lukiokaverini :) Siinä vaihdoimme pikaisesti kuulumiset ja ihmettelimme maailman pienuutta ym. perussettiä.

Ilta meni kokonaisuudessaan aika rauhallisesti kuitenkin. Emme edes käyneet tanssimassa/muutenkaan riehuneet ja kotimatkastakin muistetaan yli puolet :D

Aamulla sitten reippaana lähdimme kauppaan darrapizzaa hakemaan (eipä sitten voitu edellisenä iltana niitä hommata SAMALLA kun kävimme kaupassa sitä kaljaa hakemassa...argh). Pizzojen paisto ei ihan menny putkeen, unohdettiin ananas kokonaan ja toinen pizza paloi uuniin :D muuten iha jees.

Siinäpä se viikonloppu sitten oikeastaan olikin. Tänään oon vaan kökkiny töissä, ja on ollu aika pirun tylsä päivä (paitsi aivan iiiiihania lahjuksia lukuunottamatta ;).

Hemmetti, tulipa just mieleen, että kissalle pitäis varmaan varata lekuri tässä lähiaikoina. Raukka pieni on ruvennu aivastelemaan :( tai sitten se on vaan merkki siitä, että nyt olis korkea aika imuroida... :D Hitto, heti kun yhen eläimen eläinlääkärikäynnit saadaan lopulliseen päätökseen niin eiköhän toisen jo ala...murr.

Ei hyvää pääsiäistä...

Aijai, olenpas ollut tuhma kun en ole jaksanut kirjoitella tänne. On vaan nyt viime aikoina tapahtunut kaikenlaista (ikävää) ettei oikein ole jaksanut kirjoitella.


Päällimmäisenä ajatuksissa on koko ajan rakkaan hevoseni poismeno. Pitkäänhän se ehti olla rikki, ja oli vain armollista päästää se tuskistaan, mutta silti tuntuu ihan kamalalta. Kuin sydämestä puuttuisi iso palanen. Kieltämättä aika iso osa mun elämää hautautui sen eläimen mukana, päivittäiset rutiinit ovat kadonneet tyystin. Ei ole enää huolta siitä, miten heppa voi, mitä sille pitäisi tehdä, kuinka paljon se kärsii jne. Suoraan sanottuna on todella tyhjä ja samalla äärettömän helpottunut olo. Nyt sen on hyvä olla.


Itse lopetus tapahtui nopeasti. Minua oltiin hirveästi etukäteen varoiteltu, kuinka se ei ole kaunista katseltavaa eikä kannata olla mukana. Siis mitä ihmettä? Eihän se tietenkään ole kaunista katseltavaa, sehän nyt on sanomattakin selvää. Mulle ei vain olisi tullut pieneen mieleenkään maata jossain sängyn pohjalla samaan aikaan kun rakas hevonen viettää viimeisiä hetkiään maan päällä. Halusin olla mukana loppuun asti, ja niin olinkin. Me kaikki olimme. Lopetus oli onneksi heti aamusta. Ei tarvinnut koko päivää odottaa tuskissaan koska se tapahtuu, ja muutenkin aamun hetki oli jotenkin hiljainen ja kaunis. Ei ketään muuta tallilla, ei turhaa hälinää. Sanoinkuvaamaton rauhallisuus vain. Se on uskomatonta kuinka silmistä näkee elämän pakenemisen....kaikki oli ohi, tiesin sen jo ennen kuin eläinlääkäri kuunteli sydänäänet ja kertoi sen jo menneen. Suru oli sanoinkuvaamaton:
Nuku rauhassa pikkuinen <3



Nyt täytyy elää vain päivä kerrallaan, kauniit muistot auttavat jaksamaan :) Elämä ei aina ole reilua, mutta suru ja siitä selviytyminen kuuluu valitettavasti pakollisena osana siihen.
Noh, nyt tuli vähän melankolinen kirjoitus...ens kerralla ehkä aurinko paistaa jo risukasaankin :)

Semmosta...

Kylläpäs taas pitkästyttää. Ja vituttaa. Tilaamani H&M:n paketti tuli ennätysvauhtia postissa (noin viikko siinä meni), mutta vaatteet olivat ihan perseestä. Farkut ensinnäkin liian isot (vaikka koko oli mielestäni oikea), paidat muuten ihan ok, paitsi yksi liian iso. Eniten ärsyttää, että en päässyt edes kokeilemaan tilaamaani kaulakorua sillä se oli jo valmiiksi rikki poikki! Siis perkele! :D Palautukseen lähtee siis suurin osa tavaroista, onneksi siinä oli sentään jotain käyttökelpoista. Olen kyllä nyt niin raivona, että voipi mennä taas muutama hetki ennen kuin innostun sieltä uudestaan tilaamaan.

Töissä on mennyt kutakuinkin normaalisti, kaikki omalla painollaan. Paitsi....(poikkeus vahvistaa säännön) yhtenä päivänä tapahtui jotain sellaista, mitä en olisi koskaan uskonut/toivonut tapahtuvan. Puhelin soi, yläkerrasta soittaa joku ja aloittaa puhelun "Mä en tiedä kenelle tästä pitäisi soittaa, mutta äsken ollessani hississä se tippui yhtäkkiä vapaapudotuksella monta kerrosta alas". Siis herranjumala, hyi että!! Mahtoi varmasti tuntua kamalalta, ja itse ainakin saisin tuosta elinikäisen hissikammon. Pahemminkin olisi voinut käydä, eli hissi olisi voinut pudota kokonaan kuilun pohjalle. Hissi saatiin kyllä samantien sitten pois käytöstä, mutta silti puistattaa. Onneksi minun ei tarvitse päivittäin liikkua kuin ihan muutaman kerroksen väliä, joten voin ihan hyvin käyttää portaita. (Tästäkin huolimatta olen silti käyttänyt melkein aina hissiä :D).

Tällä viikolla olen ollut tosi reipas! Olen käynyt jo kaksi kertaa salilla! Ekana päivänä vetelin crosstrainerilla menemään niin, ettei ikinä ole varmaan hiki valunut niin paljon! :D Tokana päivänä menin elämäni ensimmäiselle pilates-tunnille, se oli ihan kamalaa! Ensinnäkin sen pallon päällä on tosi vaikea olla, ja sitten kun piti vielä laittaa silmät kiinni niin eihän siitä tullut mitään. Ja pierettikin. Yhdessä välissä kun piti maata kyljellään ja nostella palloa joka oli nilkkojen välissä, hetkellisen herpaantumisen seurauksena pallo karkasi jalkojeni välistä! Siinä sitten hyppelin sen perässä kun se poukkoili muiden ihmisten päällä "sori,sori,sori..!" :D Että nääääin. Huomenna olis tarkotus mennä eka stretching-tunnille ja sen jälkeen vielä cycling-tunnille. Saa nähä miten käy, irtoaako kuntopyörä telineestään ja vetelen sillä sitten ihmisten päälle? :D

To be continued....

Feelin' fine!

Jepskukkuu...toistaiseksi olemme välttyneet mummojen defensseiltä, wuhuu! ;) Oli eilen kuulemma yksi mummo käynyt sillä välin kun itse olin poissa paikaltani, tekemässä luultavasti jotain todella tärkeää (lue; syömässä), mutta oli kuulemma osannut käyttäytyä oikein esimerkillisesti. Ihanaa, tätä lisää!

Töissä on taas ennätystylsää...johtuu varmaan siitä, että puolet talon porukasta on talvilomalla tai jossain muualla huitelemassa. Jonkin verran vieraita ramppaa edes takas, mutta siihen se sitten pitkälti jääkin. Toivottavasti edes ensi viikolla vilkastuu, eihän tästä tule muuten mitään ;)

On tässä hiljaisuudessa toisaalta hyvätkin puolensa, ehtii ajatella asioita ja seurata maailman menoa (ja kehittää pahoja tapoja). Eilen esimerkiksi suuressa tylsyyden huipentumassa rekisteröidyin H&M:n verkkokauppaan. Olen niin peruslaiska ihminen, että jaksan hyvin harvoin lähteä shoppailemaan. Tähän shoppailuun minulla olisi oikeastikin hyvä syy, sillä minulla on erittäin vähän vaatteita joita käytän/pystyn käyttämään. Viimein hirveän pohdinnan ja itseni syyllistämisyritysten jälkeen tilasin sieltä vaatteita, onneksi loppusumma jäi sentään alle 100 euroon ;)

Olen nyt pyrkinyt käymään vähintään sen kerran viikossa kuntosalilla, ja eilen oli se päivä! Jumankauta että siitä tulee aina niiiiin hyvä olo! Yksi tekijä, mikä motivoi minua salille on se, että pääsee käymään saunassa :)! Ihanaa, ainakin kerran viikossa pääsee saunaan. Tavoitteenani on nyt tällä viikolla käydä vielä pari kertaa salilla rutistamassa. Saas nähä miten käy.... Pakko kyllä jossain vaiheessa hommata salikengät, sillä olen tähän mennessä toikkaroinut siellä sukkasillani. Eipä siinä muuten mitään, mutta esimerkiksi crosstrainerillä(tai joku sellainen vähän stepperin tapainen laite) treenatessa varpaat osuu inhottavasti jalansijojen päätyyn. Eli vähän tökkivää on meno. Kone vaan huutaa "climb faster" ja minä huudan takas "ei pysty, liian hapokasta!!" :D

Tänään on ollut jopa niin tylsää, että kun lähetti toi näytekasseja n.10kpl ja tarralaput erikseen joissa oli vastaanottajien nimet, minä ponkaisin löhötuolistani ylös ja hihkaisin "jeee! Anna mulle ne laput, mä voin lätkiä ne niihin!" (Yleensä siis lähetit laittaa ne ite, jos ei ole jo valmiina tavaroita tuodessa). Lähetti katto vaan "OK" ja naurahti :D Että näin vauhdikasta tämä työnteko välillä voi olla...

Suuren "aaaawww"-reaktion minussa aiheutti tänään tämä uutinen. Taitaa pojasta tulla isona oiva palomies :) Voi kun kaikki ihmiset olisivat yhtä nokkelia kuin tämä reipas pikku kaveri.

Mummojen defenssi

Huppista...vierähtänyt pieni tovi siitä kun olen viimeksi ajatuksiani tänne raapustanut :) Noh, kuten Ellu ja Anne toteavat joka asiaan "Sattuuhan sitä, ihan kaikille".

Viime viikonloppu oli hauskin pitkään aikaan! Olimme neitien kanssa kännipäissämme pulkkamäessä, kyllä luit oikein, siis pulkkamäessä! Meinasi iskeä paniikki aikaisemmin päivällä kun tajusin, ettei minulla ole pulkkaa. Tai en ole ainakaan miesmuistiin nähnyt sellaista. Vanhempien luona tongin varastot, autotallit ym. säilytystilat lattiasta kattoon enkä löytänyt mistään, kunnes, ah, viimein löytyi ulkoa pieni vaaleanpunainen pulkka joka toimitti halkopinon tuen virkaa :).
En muistanutkaan miten hauskaa se on, ja kuinka kovaa sillä pulkalla voi päästä! Oikein tuli vedet silmiin ja mahassa pisteli kun sai kunnon vauhdit korkealta mäeltä. Välillä pidimme tietenkin lepotaukoja minttukaakaon parissa ;)
Loppuilta menikin sitten aika sumuisesti...baarissa käväisimme ja repäisimme siitä sitten oikein kunnon jatkot! Nukkumatti rupesi kutsumaan minua siinä sitten noin 4.30. aikoihin, ihan hyvä, sillä tämän jälkeen oli kuulemma tapahtunut vaikka mitä "ei niin mukavaa"....eipä siitä sitten enempää :D

Työviikko alkoikin hillittömällä maanantaikoomalla, mutta siitä selvittyäni tänään oli jo ihan voittajafiilis! Paitsi...(tietenkin jonkun pitää tulla pilaamaan sekin ilo) eräs mummo onnistui saamaan minut taas melkein raivon partaalle. Olen siis erään lehtitalon respassa töissä. Noh, tiskille astelee sitten mummeli suunnilleen kaivamassa jo kolikkokukkaroaan taskusta ja sanoo "Päivää, tulin nyt maksamaan lehtitilaukseni". Olin jo siinä vaiheessa vähän monttu auki...eihän niitä tilauslaskuja nyt missään respassa hoideta?! Onko koskaan hoidetukaan (edes ko.mummon nuoruudessa)?! Siinä aloitin ystävällisesti selittämään, että valitettavasti tässä ei sitä voi hoitaa. Laskut täytyy maksaa pankissa (tai internetissä; tämän kohdan jätin suosiolla sanomatta). Ja siitäkös se huuto sitten alkaakin....kun ei raha kelpaa ja ihme meininkiä, kamalaa kamalaa kamalaa. Sitten täti on jo perumassa tilaustaan, mutta siihenkin totean ettei sitä täällä voi valitettavasti hoitaa. Lehtitilauksiin liittyvät asiat hoidetaan puhelimitse (tällä firmalla ei ole edes mitään aaaasiakaspalvelupistettä jossa voisi henk.koht. käydä setvimässä asioita, vaan kaikki hoidetaan edelleen puhelimitse/netissä). Jos olisin ollut oikein kiltti, olisin voinut antaa mummon soittaa meidän puhelimesta sinne asiakaspalveluun, mutta nyt ei sattunut huvittamaan ;). Eikä olisi edes tarvinnut, ei liity millään lailla meidän toimenkuvaan. Tämän jälkeen alkaakin se ikuinen saarna (The saarna) siitä kuinka nykyään on niin kamalan vaikeata hoitaa asioita ja minun nuoruudessani oli paljon rankempaa ja töihinkin mentiin jo 12-vuotiaina, eikä kukaan valittanut vaikka oli niin rankkaa ja blaa blaa. Nykyään kaikki (varsinkin nuoret, katsoi tässä vaiheessa erittäin pahasti minua kohti) valittavat ja kaikki pitäisi saada heti ja voi voi...Miten helvetissä tämä paasaus liittyi yhtään mihinkään? Varsinkaan mihinkään lehtitilaukseen? Ja kukahan tässä nyt oikein oli valittamassa...hmmm...?!?! Ymmärrän kyllä, että tälle vanhemmalle sukupolvelle voi aluksi olla hieman hankalaa totutella nykyisiin, ja minun mielestäni vieläpä erittäin toimiviin, systeemeihin. Näin se vaan on, eikä sille mahda mitään. Mummot voisivat pikkuhiljaa alkaa elää nykyajassa ja toimia sen suomien käytäntöjen pohjalta. Mummo painotti erityisesti tuota "töihin mentiin jo 12-vuotiaina". Tässä vaiheessa oli todella, siis todella lähellä etten alkanut kertoa omaa työhistoriaani joka on myös alkanut n. 12-vuotiaana ja aika rankan työn kautta jopa. Niin, jumalauta.
Tätä mummojen käyttäytymistä voisi siis alkaa sanomaan "mummojen defenssiksi". Olen huomannut, että tämä paasaus alkaa aina tasan siinä pisteessä kun mummo ei ymmärrä vittuakaan mitä hänelle sanotaan, joten katsoo parhaaksi selviytymismekanismiksi vain jumalattoman mäkättämisen. Eipä siinä muuten mitään, ihan huvittuneena sitä kuuntelee tiettyyn pisteeseen asti, mutta siinä vaiheessa alkaa jo hieman pinna palaa kun olisi niitä oikeitakin töitä hoidettavana. Esimerkiksi asiakkaita, joiden täytyy päästä palavereihin, postivirtaus ym. Nopeiten nämä kilarimummot lopettavat, kun antaa kaiken mennä vaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, samalla hymyillen ja heittämällä aina johonkin väliin "joo-o" tai "jaa-a".
Huoh, onneksi näitä ei tule joka päivä :D

Kuningaskrapula

Huhhuh mikä olo(rumbo).

Joulu meni ihan rauhallisissa merkeissä perheen kanssa aikaa viettäen, mutta se seuraava viikonloppu.... Olimme viettämässä lapsuuden kyläni ainoan baarin hautajaisia (siihen paikalle pitäisi kyllä tulla piakkoin uusi baari, joten kylän alkoholistit voivat huokaista helpotuksesta). Tarkoituksena oli ottaa ihan rauhassa, sillä tiesin että minun pitää heittää vanhempani + veljeni seuraavana päivänä laivalle. Noh, tämä rauhallisesti ottaminen ei nyt tietenkään onnistunut koska koko kylä oli kännissä (?!) ja oli niiiiiiin muuukavaa. Kaverini sanoja lainaten iltani meni kutakuinkin näin: "joo siis sulle ei tullut ollenkaan sitä laskuhumalavaihetta, sulla oli koko ajan sellainen nousuhumala päällä ja silmät liikku". Jeij, no kiva että siellä pääkopassa liikkui edes jotain. Illasta ei aivan tarkkoja muistikuvia ole. Joku äijä oli ostanut tiskiltä (?) täyden tequilapullon ja siitä sitten tarjoili ihmisille innoissaan naukkua. Itse en juonut sitä vaikka kaadettiin eteen täysi shottilasi. Kun äijän katse siirtyi hetkeksi pois, kumosin tequilan hänen bissetuoppiinsa. Hahaa! Tosin, hyvin mahdollista on, että MINÄ olen myöhemmin juonut sen tuopin. Muuta selitystä en megajatkuvanousuhumala-känneilleni keksi ;)
Aamulla oltiin sitten taas mystisesti lisäännytty kun kaikki pikku peikot pääsivät könyämään ylös paikoista joihin olivat sattuneet sammumaan. Talon emäntä oli taas epäilyttävän ylienerginen ja rupesi heti siivoamaan ja tiskaamaan....hmmm. Noh, sitten kun olin siinä pari tuntia valitellut oli pakko lähteä hakemaan porukat ja eikun kohti satamaa. Hieno päivä oli, ei voi muuta sanoa. Uudesta vuodesta kun selvittäisiin vielä kunnialla niin sit olis hyvä :)

Sitä odotellessa.

22.12.2008 Joulu tulloo!

Sain vihdoinkin jonkun tarkoituksen joskus niin puuduttaville työpäivilleni, eli alan kirjoittaa blogia!

Tänään on ehkä kuitenkin pahin mahdollinen päivä aloittaa tämä uusi "harrastus". Ensinnäkin ihan kauhea joulustressi ja sen seurauksena oon aivan satavarma että nyt iskee se kauan odotettu flunssa. Pää on aivan räjähtämispisteessä, ei pysty tekemään eikä ajattelemaan yhtään mitään. Yritäppä tässä sitten vielä palvella asiakkaita kun et itsekään tajua mistään tuon taivaallista... Huoh.

Onneksi jouluun on enää pari päivää ja sitten se on ohi! Ei siinä mitään, vietän kyllä joulua ja on se ihan mukavaa aikaa mutta silti on ihanaa ettei se kestä sen pidempään :) Eniten vituttaa (kaikki) se, että ei ole rahaa ostella läheisille lahjoja niin paljon kuin haluaisi. Varsinkin kun katselee päivästä toiseen kuinka työpaikalla kaikki toimittajat ym. saavat ihania joululahjoja...murrr. Tänään olisi tarkoitus vielä lähteä rynnimään muiden matti myöhäisten kanssa jouluruuhkaan ihmettelemään jos tulisi joku yhtäkkinen inspiraatio (ja joku taikoisi myös rahaa tililleni).

Töissä on nyt ihan ennätystylsää. Täällä ei tapahdu yhtään mitään (teille siis tiedoksi, että istun eräässä respassa vartiointiliikkeen nimissä). Voin vaan kuvitella miten tylsä kesä tulee olemaan, koska silloin kukaan ei ainakaan käy töissä. Mietittiin juuri duunikaverin kanssa mitä omaa kivaa keksimme sitten kesällä :) Mieleen tuli heti joku keilaradan rakentaminen (tähän aulaan saa sellaisen ihan hyvin...!) tai sitten voisimme raahata kollegan playstation kolmosen tänne (oli kuulemma viikonloppuna mennyt känni/krapulapäissään sellaisenkin ostamaan :D).

Noh, se jää sitten nähtäväksi.

Oma viikonloppu meni kuten aina ennenkin, oman ryyppyremmin kanssa :) Pitäisi kyllä varmaan vähän rajottaa, kun viikonloput alkavat pelottavasti vaan muistuttamaan toisiaan, ne alkaa olla sellaista harmaata massaa. Asiaa saattaisi hieman auttaa se, jos kävisimme joskus jossain muuallakin kuin siinä kantabaarissa jossa on aina ne samat naamat :D

Eli nyt olis hakusessa uusi elämänvaihe, uusi baari! Ehdotuksia otetaan vastaan Helsinki-Espoo-akselilta.

Et sillai.

ps. Tulipas aika väsynyt aloituskirjoitus...mut hei, maanantai.